Astman hoito ja oireiden hallinta – käytännön apua arkeen ja elämänlaatuun

Astma on pitkäaikainen keuhkosairaus, jossa keuhkoputkien limakalvot ovat tulehtuneet ja reagoivat herkästi erilaisille ärsykkeille. Tämä tulehdus aiheuttaa keuhkoputkien supistelua, limanerityksen lisääntymistä ja turvotusta, mikä johtaa tyypillisiin oireisiin, kuten hengenahdistukseen, yskään, hengityksen vinkumiseen ja puristavaan tunteeseen rinnassa. Astma on yksi yleisimmistä kansansairauksista Suomessa, ja sen esiintyvyys on ollut kasvussa. Vaikka astmaan ei ole parantavaa hoitoa, nykyaikaisilla ja tehokkailla lääkkeillä sairaus saadaan useimmiten erinomaiseen hallintaan. Hoidon tavoitteena on oireettomuus, normaali keuhkojen toiminta ja kyky elää täysipainoista ja aktiivista elämää ilman rajoituksia.

Astman lääkehoito on yksilöllistä ja se rakentuu säännöllisesti käytettävien, tulehdusta hoitavien lääkkeiden sekä tarvittaessa käytettävien, keuhkoputkia avaavien lääkkeiden varaan. Hoidon kulmakivi on tulehduksen rauhoittaminen, mikä ehkäisee oireita ja pahenemisvaiheita pitkällä aikavälillä. Lääkkeet annostellaan pääasiassa sisäänhengitettävässä eli inhaloitavassa muodossa, jolloin lääkeaine pääsee vaikuttamaan suoraan kohde-elimessään keuhkoissa. Tämä mahdollistaa pienempien annosten käytön ja vähentää mahdollisten haittavaikutusten riskiä muualla elimistössä. Valittavana on useita erilaisia inhalaatiolaitteita, ja oikean laitteen ja tekniikan valinta on olennainen osa onnistunutta hoitoa. Teknologian kehittyessä markkinoille on tullut myös erittäin tehokkaita biologisia lääkkeitä vaikean astman hoitoon.

Astmalääkkeiden pääryhmät

Astman hoitoon käytettävät lääkkeet voidaan jakaa karkeasti kolmeen pääluokkaan: tulehdusta hoitaviin lääkkeisiin, keuhkoputkia avaaviin lääkkeisiin ja näiden yhdistelmiin. Valinta eri lääkeryhmien ja valmisteiden välillä perustuu astman vaikeusasteeseen, potilaan oirekuvaan ja yksilölliseen vasteeseen hoidolle.

Hoitavat lääkkeet (Tulehdusta hillitsevät lääkkeet)

Hoitavat lääkkeet ovat astman pitkäaikaishoidon perusta. Niiden tehtävänä on rauhoittaa keuhkoputkien limakalvojen tulehdusta, mikä on astman oireiden perimmäinen syy. Säännöllisellä käytöllä ne vähentävät keuhkoputkien ärsytysherkkyyttä, ehkäisevät oireita ja estävät taudin pahenemisvaiheita. Vaikutus alkaa hitaasti päivien tai viikkojen kuluessa, minkä vuoksi niiden säännöllinen, päivittäinen käyttö on ehdottoman tärkeää, vaikka oireita ei olisikaan.

• Inhaloitavat kortikosteroidit: Tämä on tärkein hoitavien lääkkeiden ryhmä. Ne ovat tehokkaita ja turvallisia tulehduksen lievittäjiä. Vaikuttavia aineita ovat muun muassa budesonidi, flutikasoni, beklometasoni, mometasoni ja siklesonidi. Esimerkkivalmisteita ovat Pulmicort Turbuhaler (budesonidi) ja Flixotide Diskus (flutikasonipropionaatti).
• Leukotrieenisalpaajat: Nämä ovat tablettimuotoisia lääkkeitä, jotka estävät leukotrieenien, tulehdusta ja keuhkoputkien supistumista aiheuttavien välittäjäaineiden, vaikutusta. Ne sopivat erityisesti rasitus- ja allergiseen astmaan, usein yhdessä inhaloitavien kortikosteroidien kanssa. Yleisin vaikuttava aine on montelukasti, jota löytyy esimerkiksi valmisteesta Singulair.

Avaavat lääkkeet (Oirelääkkeet)

Avaavat lääkkeet on tarkoitettu äkillisten astmaoireiden, kuten hengenahdistuksen, nopeaan lievittämiseen. Ne rentouttavat keuhkoputkien sileää lihasta, laajentavat ilmateitä ja helpottavat hengitystä muutamassa minuutissa. Niitä ei kuitenkaan ole tarkoitettu säännölliseen, päivittäiseen käyttöön, sillä ne eivät hoida taudin taustalla olevaa tulehdusta. Lisääntynyt avaavan lääkkeen tarve on merkki astman huonosta hoitotasapainosta. Avaavia lääkkeitä voidaan käyttää myös ennaltaehkäisevästi ennen rasitusta.

• Lyhytvaikutteiset beeta-2-agonistit (SABA): Tämä on yleisin avaavien lääkkeiden ryhmä. Vaikuttavia aineita ovat salbutamoli ja terbutaliini. Tunnettuja valmisteita ovat esimerkiksi Ventoline Evohaler (salbutamoli) ja Bricanyl Turbuhaler (terbutaliini).

Yhdistelmävalmisteet

Yhdistelmävalmisteet ovat nykyään erittäin yleisiä astman hoidossa, erityisesti kun pelkkä hoitava lääke ei riitä pitämään oireita kurissa. Ne sisältävät samassa inhalaattorissa sekä tulehdusta hoitavan kortikosteroidin että pitkävaikutteisen, keuhkoputkia laajentavan beeta-2-agonistin (LABA). Pitkävaikutteiset avaavat lääkkeet (esim. salmeteroli, formoteroli, vilanteroli) pitävät keuhkoputket avoimina jopa 12–24 tuntia. Yhdistelmähoito tehostaa tulehduksen hoitoa ja parantaa oireiden hallintaa. On tärkeää muistaa, että pitkävaikutteisia avaavia lääkkeitä ei saa koskaan käyttää yksinään ilman hoitavaa lääkettä.

• Tunnettuja yhdistelmävalmisteita ovat muun muassa Seretide Diskus (salmeteroli/flutikasoni), Symbicort Turbuhaler (formoteroli/budesonidi) ja Relvar Ellipta (vilanteroli/flutikasonifuroaatti). Erityisesti Symbicort ja vastaavat formoterolia sisältävät yhdistelmälääkkeet mahdollistavat niin sanotun SMART-hoidon (Single Inhaler Maintenance and Reliever Therapy), jossa samaa lääkettä käytetään sekä säännöllisenä ylläpitohoitona että tarvittaessa oirelääkkeenä.

Uudemmat ja erityiset astman hoitomuodot

Valtaosa astmaa sairastavista saa erinomaisen hoitotasapainon perinteisillä inhaloitavilla lääkkeillä. Pienellä osalla potilaista on kuitenkin vaikea, vaikeahoitoinen astma, joka ei reagoi tavanomaiseen lääkitykseen edes suurilla annoksilla. Näille potilaille on kehitetty biologisia lääkkeitä, jotka ovat täsmävaikutteisia vasta-aineita. Ne kohdistuvat tiettyihin tulehdusreaktion avainmolekyyleihin ja katkaisevat tulehdusketjun sen alkulähteillä.

Biologiset lääkkeet

Biologiset lääkkeet annostellaan tyypillisesti pistoksina ihon alle muutaman viikon tai kuukauden välein. Ne on tarkoitettu erikoissairaanhoidon arvioinnin perusteella vaikean allergisen tai eosinofiilisen astman hoitoon. Eosinofiilinen astma on astman alatyyppi, jossa veren ja hengitysteiden tietyntyyppisten valkosolujen (eosinofiilien) määrä on koholla. Nämä lääkkeet voivat vähentää merkittävästi pahenemisvaiheita, parantaa keuhkojen toimintaa ja vähentää suun kautta otettavien kortisonikuurien tarvetta.

• Nucala (mepolitsumabi) ja Fasenra (benralitsumabi) ovat interleukiini-5 (IL-5) -nimiseen välittäjäaineeseen tai sen reseptoriin vaikuttavia lääkkeitä. IL-5 on keskeinen eosinofiilien toiminnalle, joten nämä lääkkeet vähentävät tehokkaasti eosinofiilista tulehdusta.
• Xolair (omalitsumabi) on IgE-vasta-aine, joka on tarkoitettu vaikean allergisen astman hoitoon. Se sitoutuu verenkierrossa olevaan immunoglobuliini E:hen (IgE) ja estää sitä käynnistämästä allergista reaktiota.
• Dupixent (dupilumabi) on vasta-aine, joka salpaa interleukiini-4:n ja -13:n vaikutuksia. Nämä välittäjäaineet ovat keskeisiä monissa tulehdusprosesseissa, ja lääkettä käytetään vaikean eosinofiilisen astman sekä tiettyjen muiden tulehdussairauksien hoidossa.

Yksityiskohtainen vertailutaulukko yleisimmistä astmalääkkeistä

Alla oleva taulukko tarjoaa yhteenvedon yleisimmistä ja edistyneimmistä astman hoitoon käytettävistä lääkevalmisteista. Taulukko auttaa hahmottamaan eri valmisteiden välisiä eroja niiden käyttötarkoituksen, vaikuttavien aineiden ja annostelutavan suhteen.

Lopuksi

Onnistunut astman hoito on yhteistyötä, jossa lääkehoidolla on keskeinen rooli. Olennaista on lääkkeiden säännöllinen ja oikeaoppinen käyttö. Erityisesti oikea inhalaatiotekniikka on avainasemassa, jotta lääke pääsee perille keuhkoihin. Erilaiset inhalaattorit vaativat erilaisen tekniikan, ja apteekin henkilökunta auttaa mielellään oikean tekniikan opettelussa ja varmistamisessa. Suomessa terveydenhuollon ammattilaiset, kuten lääkärit, astmahoitajat ja farmaseutit, muodostavat tukiverkoston, joka auttaa löytämään jokaiselle sopivimman ja tehokkaimman hoidon. Säännöllinen seuranta, oirepäiväkirjan pito ja PEF-puhallusmittaukset auttavat arvioimaan hoitotasapainoa ja tekemään tarvittavia muutoksia lääkitykseen. Nykyaikaisen lääkehoidon avulla lähes jokainen astmaa sairastava voi saavuttaa hyvän hoitotasapainon ja elää oireetonta, aktiivista elämää.